Esimerkkejä elämän epä-älyllisyydestä ja satunnaisuudesta

Mullistukset, kärsimys ja kuolema ennen ihmisiä ongelma syntiinlankeemus-myytille

Kategorian sivut (9)
Antrooppinen periaate & elämän synty
ID-kreationistit ja makroevoluutio
Multiversumi, antrooppinen periaate ja suunnittelu
Palautumaton monimutkaisuus ja suunnittelu
Suunnittelu, sattuma vai luonnonvalinta
Suunnittelu-ja informaatioargumentin heikkous
Älykkään suunnittelun rationaalisuus
Älykkään suunnittelun termistöstä
Älykäs suunnittelu ja kaiken tarkoitus

Kategoriat

Johdanto: ohjaamaton evoluutio on erittäin hyvin sopusoinnussa Maan elämän historian kanssa

Älykäs suunnittelu-oletukselle eli uusimmalle versiolle amerikkalaista kreationismia rationaalista ja luonnontieteellistä kritiikkiä. Samoin kritisoin perinteistä teleologista ajattelua, jonka kaikella on jokin tarkoitus (tähän liityy myös joidenkin suosima oletus, että evoluutiolla on tarkoitus ja päämäärä, jonkin älyllisen suunnittelijan/jumaluuden asettama).

Elämänhistoria ja Maan geologinen raju menneisyys kyseenalaistavat oletukset älykkäästä ja ja varsinkin hyväntahtoisesta ohjaavasta suunnittelijasta tai luojajumalasta. Sen sijaan ohjaamaton evoluutio selittää parhaiten löytömme ja havaintomme elämän kehityksestä ja myrskyisästä historiasta lukuisine sukupuuttoineen ja mullistuksineen.

Mullistukset ja katastrofit ovat elämän välttämättömiä moottoreita

Meidän aurinkokuntamme, maapallon ja maassa olevan elämän alkuperä ja muodostuminen nykyisenlaiseksi ei ole kaiken saatavilla olevan tieteellisen tiedon perusteella ollut mikään nopea kertakaikkinen teko, jossa kaikki eloton ja elävä tehtiin kerralla valmiiksi suunnitellusti ja jotain tiettyä tarkoitusta varten sadunomaisen "viattomuuden paratiisin" aikana, jolloin ei olisi ollut katastrofeja, kuolemaa, hävitystä ja kärsimyksiä. Elämän evoluution moottoreina ja suorastaan välttämättöminä edellytyksinä ovat olleet vaikutuksiltaan laajat laattatektoniset, vulkaaniset sekä kosmiset mullistukset (kuten asteroidien törmäykset maahan). Ilman 6-8 suuren kappaleen törmäystä protomaapalloon ei maapallo edes olisi muodostunut massaltaan riittävän suureksi, jotta olosuhteet olisivat tulleet suotuisiksi elämälle.

Maapallonlaajuiset jääkaudet ja evoluution harppaukset eteenpäin

Maapallolla on tapahtunut kaksi maailmanlaajuista superjääkautta (2,2 miljardia ja n. 650 miljoonaa vuotta sitten), jotka aiheutuivat yksisoluisten eliöiden vaikutuksesta: yhteyttämään pystyvät syanobakteerit (Cyanobacteria) syntyivät meressä ja niiden tuottama happi hapetti bakteerien tuottamaa metaania ilmakehästä. Metaani on hiilidioksidia n. 23 kertaa voimakkaampi kasvihuonekaasu. Ilman kasvihuonekaasuja maapallon keskilämpötila olisi -18 astetta. Maailmanlaajuiset jääkaudet päättyivät miljoonien vuosien jäätikkövaiheen aikanakin jatkuneen vulkaanisen toiminnan vaikutuksesta, joka jälkimmäisen globaalin jääkauden loputtua n. 650 milj. vuotta sitten kasvatti kasvihuonekaasujen määrää niin että lämpö kohosi lopulta + 50 asteeseen maapallolla, koska meret eivät jään peittäminä tasapainottaneet hiilidioksidin määrää. Hypersyklonit riehuivat kuuman ilmaston ansiosta saavuttaen jopa 10 000 km/h tuulen nopeuden. Hypersyklonit sekoittivat merivedet ja meren pohjalle globaalin jäätiköitymisen aikana kerääntyneet ravinteet pääsivät pintavesiin ja eliöiden käyttöön. Olosuhteiden parannuttua suotuisammaksi muodostuivat ensimmäiset monisoluiset eläimet, Ediacara-eläimistö (635-542 milj. vuotta sitten). Syanobakteerit vapauttivat happea ilmakehään, jonka happipitoisuus kasvoi, mikä oli välttämätön edellytys monisoluisten eläinten syntymiselle. Ediacara-eläimistö pääsi syntymään koska happea oli tarjolla niin runsaasti, jotta sitä riitti kollageenin tuottamiseen, mitä tarvitaan kudoksien rakentamiseen. Ilman riittävää happipitoisuutta eliöille ei voinut kehittyä monisoluisia rakenteita ja uudenlaisia elimiä, mihin kollageeni on välttämätön rakennusaine. Solujen rakentamisessa ja energian vapauttamisessa käytetään happea sekä eräitä muitakin aineita.

Permikausi - lähes kaikki elämä pyyhkiytyi pois

Permikauden jo aika monimuotoisiksi kehittyneissä ekosysteemeissä elivät nisäkäsmäiset matelijat (Synapsidit), jotka ovat vähän tunnettuja suuren yleisön keskuudessa, mutta nisäkäsmäisten matelijoiden luustossa ja hampaistossa oli yhteisiä piirteitä sekä matelijoiden että nisäkkäiden kanssa. Nisäkkäät ovatkin polveutuneet nisäkäsmäisistä matelijoista, kynodonteista eli Cynodontia (koiranhampaisista matelijoista), jotka olivat pienehköjä kärppämäisiä kalaa syöviä matelijoita. Toinen esimerkkilaji nisäkäsmäisistä matelijoista on jossain määrin koiramainen Massetognathus. Permikauden päätteeksi tapahtui viidestä tunnetusta joukkosukupuutosta suurin tunnettu massasukupuutto, joka pyyhki pois silloiset ekosysteemit hävittäen eri arvioiden mukaan 90-99% kaikista eläin-ja kasvilajeista, joka tapauksessa lähes kaiken (myös merien lajeista. Permikauden sukupuuttoaalto ei ole yleisesti niin tunnettu kuin liitukauden lopun katastrofi - itse asiassa useita katastrofaalisia tapahtumia - , jonka seurauksena dinosaurukset tuhoutuivat). Joukkotuhon syy ei tullut avaruudesta kuten Liitukauden lopussa, vaan isku tuli maapallon sisältä kun Siperiassa käynnistyi voimakas laakiopurkaus (laakiobasalttipurkaus), joka oli maapallon historian suurin tunnettu vulkaaninen purkaus (laava peitti Ranskan kokoisen alueen). Tämän laakiopurkauksen käynnistimenä oli mannerlaatoista laattatektoniikan vaikutuksesta maan ytimeen valunut sula kiviaines, joka sai aikaan sen, että maan ytimestä nousi pluumi, suuri tuhat km leveä materiapurkaus 245-250 miljoonaa vuotta sitten (permikaudella oli yksi jättimanner Pangaia ja yksi suuri meri Panthalassa). Joukkotuhon syinä saattoi olla muitakin katastrofeja. Erilaisia jättimantereita tunnetaan viisi kappaletta ja tulevaisuudessa, noin 250 miljoonan vuoden kuluttua on odotettavissa uusi supermanner, Pangaia Ultima, joka mullistaa ilmasto-olosuhteet jälleen johtaen todennäköisesti uuteen joukkosukupuuttoon.

Hirvittävän raivoisa vulkaaninen toiminta johti toiseen mullistukseen, voimakkaaseen kasvihuoneilmiöön, joka nosti maapallon lämpötilaa monta astetta (pohjoisilla leveyksillä eniten), sai aikaan suurta kuivuutta ja ilmakehän happipitoisuuden putoamisen 30 %:sta 10 %:iin (meristä vapautui lämmön sulattamasta metaanihydraatista ilmakehään tehokasta kasvihuonekaasua metaania, joka hapettui ilmakehässä ja lämmitti entisestään ilmastoa, jonka lämpeneminen taas lisäsi metaanihydraatin sulamista entisestään).

Hyvä hengityselimistö tuli avaintekijäksi selviytymiselle näissä tuhoisissa mullistuksissa. Nisäkkäiden esi-isät kynodontit selvisivät pätsimäisissä niukkahappisissa oloissa. Kynodonteista kehittyneet päästäismäiset nisäkkäät pääsivät voittajiksi kun elämä vähitellen ja hitaasti toipui permikauden joukkotuhon seurauksista. Eivätkä vain nisäkkäät, vaan dinosauruksienkin esi-isä selviytyi ja noiden katastrofien jälkeen koittikin dinosauruksien 140 miljoonaa vuotta pitkä valtakausi, jonka aikana nisäkkäät elelivät hirmuliskojen varjossa matalalla profiililla. Linnutkin ovat saaneet esi-isiltään dinosauruksilta hyvän hengitysjärjestelmän, joka linnuilla kehittyi vieläkin tehokkaammaksi. Dinosauruksien valtakauden päätti uusi katastrofi kun asteroidi törmäsi Chicxulubiin 65 milj. vuotta sitten lopettaen Liitukauden ja pyyhkien dinosaurukset pois maan päältä (40% dinosauruslajeista oli jo kuollut sukupuuttoon sitä ennen muiden dinosauruksille katastrofaalisten luonnon muutoksien tähden). Sen jälkeen ei dinosauruksia ole esiintynyt maapallolla. K-T-rajan (liitukauden ja tertiäärikauden välinen rajavyöhyke) alapuolella löydetään paljon dinosauruksien fossiileita (mutta ei esimerkiksi yhtään ihmisten tai apinoiden jäännöksiä!) eikä K-T-rajan yläpuolisista kerrostumista löydy yhtään dinosauruksien fossiileita - ihminen ei ole siten todistettavasti koskaan elänyt dinosauruksien kanssa samanaikaisesti.

Maan mannerlaattojen liikkeet edellytyksenä nisäkkäiden voittokululle ja jättilintujen tuhoutumiselle

Nisäkkäät eivät kuitenkaan päässeet heti kehittymään uusiksi maapallon valtiaiksi dinosauruksien sukupuuton jälkeen, sillä 10-15 miljoonaa vuotta Liitukauden jälkeen ravintoketjun huipulla dominoivat jättilinnut, joita esiintyi muilla mantereilla paitsi ei Aasiassa. Diatryma oli Euroopassa ja Amerikassa esiintynyt aikansa mini-tyrannosaurus, 2 m korkea tehokas ja vahva saalistaja. Juuri Aasiassa nisäkkäiden evoluutio pääsi etenemään ja siellä nisäkkäät pääsivät ravintoketjun huipulle ensimmäisenä. Aasiassa kehittyivät ensimmäiset varteenotettavat petonisäkkäät, kun taas muilla mantereilla nisäkkäät eivät vielä olleet kovin kehittyneitä eivätkä tarjonneet kunnon vastusta jättilinnuille. Aasiassa kehittyi ensimmäinen voimakas, nopea petonisäkäs, hyeenodontti. Mutta hyeenodontit eivät päässeet Euroopan puolelle, koska maayhteyttä Aasiasta Eurooppaan ei ollut Turgain salmen tähden. Lisäksi kylmän ilmaston takia Aasian ja Amerikan yhdistävä kannas oli lumen ja jäätiköiden vallassa, eivätkä hyeenodontit päässeet sitä kautta levittäytymään Amerikkaan eivätkä Amerikan eläimet Aasiaan. Diatryma sai sen tähden olla rauhassa Euroopan ja Amerikan valtiaana 10-15 miljoonaa vuotta ja esteenä nisäkkäiden valta-asemalle.

Nisäkkäiden valtaannousua auttoi jälleen uusi laattatektoninen mullistus ja siitä aiheutunut ilmaston muutos 55-50 miljoonaa vuotta sitten, mistä jälkiä löytyy Grönlannin läheltä merenpohjasta. Maan vaipan magman kiertovirtaus eli konvektio sai magmaa tunkeutumaan maankuoreen, mikä käynnisti muutoksen mannerlaatoissa: Grönlanti erkani Euroopasta. Lämpö on perimmältäänm keskeinen tekijä maankuoren liikkeille. Kuitenkin konvektiovirtaukset mannerliikuntojen syynä ei vastaa nykykäsitystä. Mannerlaatat eivät lepää passiivisesti kuin liukuhihnalla, vaan todellisuudessa litosfäärillä on hallitseva vaikutus sen alla olevan Maan vaipan virtauksiin. Nykytiedon mukaan tärkein mannerlaattojen liikettä ylläpitävä voima on merenpohjan laatoissa syntyvä vajoamisveto jäähtyvän ja tiivistyvän laatan reunan upotessa Maan vaippaan (TIEDE 9/2007 s.20).

Liitukauden lopusta nykyaikaan asti mannerliikunnot ovatkin olleet suurimpia koko maapallon historian aikana. Tämä magman tunkeutuminen maankuoreen aiheutti metaanihydraattien sulamisen meressä, jolloin valtavasti metaania vapautui ilmakehään aiheuttaen ilmaston lämpenemisen. Metaania purkautui niin valtavasti, että se syttyi tuleen joutuessaan kosketuksiin hapen kanssa. Grönlannin merenpohjan muodostumista on saatu viitteitä, että metaania vapautui merenpohjasta räjähdysmäisesti, jopa 1000 km korkeina tulipatsaina palaen. Tämä 5 miljoonaa vuotta kestänyt lämmin kausi puolestaan sulatti jäätiköt Aasian Amerikkaan yhdistävältä kannakselta. Tie aukeni Aasian hyeenodonteille Amerikkaan, jossa ne ilmeisesti tappoivat diatryma-jättilinnun sukupuuttoon. Sen jälkeen ei ollut estettä nisäkkäiden, mukaan lukien kädellisten evoluution etenemiselle. Carbolestes oli ilmeisesti vanhin kädellisten (Primates) lahkon edustaja. Carbolesteksella oli peukalo, mikä mahdollistaa esineisiin tarttumisen.

Viisi miljoonaa vuotta kestänyt lämmin kausi sai lehtipuiden evoluution etenemään kunnes maapallosta tuli vihreä lehtimetsien peittämä planeetta. Tämä muutos toi kädellisille uusia ekologisia lokeroita ja lehtipuissa kädelliset pääsivät kehittymään turvassa maan päällisiltä petonisäkkäiltä. Eläminen lehtipuissa puolestaan aiheutti valintapainetta silmän evoluutiolle: kehittyi stereonäkö, kyky nähdä kolmiulotteisesti, mikä oli hyvin tarpeellinen (puusta puuhun hyppiminen tuli helpommaksi ja turvallisemmaksi).

Seuraava laattatektoninen ja ilmastollinen muutos vauhditti silmän evoluutiota

Lämmin kausi ei kestänyt loputtomasti. Uusi laattatektoninen mullistus ja ilmaston muutos tällä kertaa viileämmäksi oli ovella. Etelämanner, Australia ja Etelä-Amerikka olivat muodostaneet yhteisen maamassan, jolla vallitsi lämmin subtrooppinen ilmasto, sillä merivirrat pääsivät tuomaan lämmintä vettä päiväntasaajalta lämmittämään eteläistä maamassaa. Mutta sitten Etelä-Amerikka ja Australia erkaantuivat Etelämantereesta ja kulkeutuivat pohjoiseen. Tässä tilanteessa Etelämanner jäi eristyksiin ja entiset lämpimät merivirrat eivät enää päässeet lämmittämään Etelämannerta, sillä maan pyörimisliike esti aikaisempien lämpimien merivirtauksien pääsemisen päiväntasaajan alueelta Etelämantereelle, jonka ympärillä alkoi kiertää kylmä merivirtaus. Tämä uusi kylmä merivirtaus eristi Etelämantereen kylmää syleilyynsä ja Etelämanner alkoi jäähtyä ja se aikaansai koko maapallon ilmaston viilenemisen: lehtimetsät alkoivat vähetä ja hupenevien elinympäristöjen tähden kädelliset joutuivat kilpailemaan vähenevistä resursseista 33 miljoonaa vuotta sitten.

Silmän evoluutiolle tuli uusissa ilmasto-oloissa valintapaine kehittyä: silmään kehittyi luinen väliseinä erottamaan silmäkuoppa muusta kallosta ja pitämään silmämuna vakaasti paikallaan silmäkuopassa sekä verkkokalvon syvennys (fovea) eli paljon valoherkkiä soluja sisältävä tarkan näkemisen piste, joka pysyy tarkasti näköakselilla. Fovea on muilla kädellisillä paitsi puoliapinoilla. Lisäksi värinäkö kehittyi trikromaattiseksi eli kolmivärinäöksi: foveaan muodostui myös punaisen värin havaitsevia valoherkkiä soluja aikaisempien sinisen ja vihreän havaitsevien valoherkkien solujen lisäksi. Punaisen värin näkeminen toi kilpailuetua kädellisille, jotka havaitsivat sen avulla helposti punaiset tuoreet, kypsymättömät ja myrkyttömät lehdet, jotka olivat kelvollisia syötäväksi. Hedelmien vähetessä lehtipuumetsien huvetessa lehdet tarjosivat lisäravinnon lähteen.

Silmän evoluutio (stereonäkö, luinen väliseinä, fovea ja trikromaattisuus) paremman ja monipuolisemman viestinnän ja sosiaalistumisen, missä kädellisten monipuolisilla ilmeillä ja tarkalla näköaistilla oli avainasema. Vain ihmisellä on silmän evoluution viimeisin vaihe, silmänvalkuainen (muilla lajeilla siitä olisi haittaa koska se paljastaa katseen kohteen), joka mahdollistaa katseessa ilmenevän koossapitävän voiman ihmisten yhteisöissä: tarpeen elää yhdessä.

Ihmisen evoluutio: vaaroja, sukupuuttoja ja mullistuksia evoluution liikkeellepanijoina

Ensimmäiset hominidit kehittyivät noin 7 miljoonaa vuotta sitten, jolloin ne erkanivat apinoiden ja ihmisten yhteisestä kantamuodosta. Hominideja tunnetaan vähintään 20 lajia ja 19 niistä on kuollut sukupuuttoon. Ainoastaan nykyihminen Homo sapiens sapiens, joka kehittyi n. 250 000 vuotta sitten Afrikassa on säilynyt elossa ja älykkyytensä ansiosta pystynyt kansoittamaan maan. Ihminen Homo sapiens sapiens on kädellisten lahkon (Primates) ihmisapinoiden heimon (Hominidae) laji. Ihmisapinoiden heimoon kuuluvat myös simpanssit, gorillat ja orangit. Monesti hominidit olivat vähällä kuolla sukupuuttoon erilaisten luonnonmullistuksien kanssa ja kerran olisi yksi suuri tulivuorenpurkaus riittänyt hävittämään ihmissuvun maan päältä.

Ihmisten kehityskin on ollut myrskyisää ja sisältänyt paljon sukupuuttoja ennen kuin nykyihminen pääsi voitolle. Laattatektoniikka ja sen aikaansaamat ilmastomuutokset olivat ihmistenkin evoluutiolle tärkeitä moottoreita. Himalajan vuorijonon synty Intian laatan törmätessä Aasian laattaan ja Himalajan aiheuttama muutos kosteus-ja tuulioloihin, jotka kuivattivat Afrikan ilmastoa saaden aikaan aavikoitumista ja sademetsien vähenemistä ja savannien lisääntymistä Afrikassa. Lisäksi Afrikan hautavajoamaan liittyvä maankuoren aktiivisuus loi uusia ekologisia lokeroita nisäkkäille ja myös kädellisille.

Lihansyönti oli tutkimuksien mukaan mitä ilmeisemmin keskeinen tekijä siinä, että liharavinnon valinneilla ihmisten esi-isillä (Homo ergaster) aivojen tilavuus kasvoi kun taas kasvisravintoon pitäytyneet voimasleukaiset Paranthropukset kuolivat sukupuuttoon, sillä niiden aivot eivät kasvaneet, vaan jäivät samankokoisiksi kuin simpansseilla (500 cm³). Aivot ovat eniten energiaa vievä elin ja lihasta saa paljon proteiinia aivojen energiaksi ja niiden kasvuun. Ja mitä enemmän lihansyönnin valinneet esi-isämme Homo ergasterit käyttivät aivojaan keksiäkseen parempia metsästystapoja ja keinoja suojautua pedoilta sitä älykkäämmiksi he tulivat ja saivat entistä paremmin lihaa - eli takaisinkytkentä näkyy tässäkin.

Nisäkkäitä eikä ihmisiä olisi ilman toistuvia katastrofeja ja sukupuuttoaaltoja

Ilman toistuvia suuria mullistuksia, sukupuuttoaaltoja katastrofeja ja ilmastonmuutoksia ei evoluutio olisi edennyt eikä todennäköisesti ihmislajiakaan olisi koskaan kehittynyt. Juuri maan sisuksissa olevat voimat: maan vaipassa tapahtuneet muutokset - konvektiovirtaukset, jotka saavat aikaan mannerliikuntoja ja myös maan magneettikentän - ovat evoluution moottoreita. Vanhat ekosysteemit elämänmuotoineen täytyy poistaa, ilmaston on muututtava ja uusien ekologisten lokeroiden on synnyttävä, jotta jotain uutta voisi syntyä evoluution kautta. Laattatektoniset mullistukset ovat asettaneet eliöt, mukaan lukien ihmisen esi-isät toistuvasti uusien sopeutumista vaativien haasteiden eteen. Piti joko sopeutua tai kuolla sukupuuttoon. Tuo kaikki merkitsee aina kärsimystä ja kuolemaa vaikka mitään "syntiä" tekeviä ihmisiä ei ollut olemassakaan miljardeihin vuosiin. Kärsimys, kuolema ja hävitys ei siten mitenkään ole johtunut oletetun "täydellisen ja viattoman" ensimmäisen ihmisen "syntiinlankeemuksesta" jonkin "kielletyn hedelmän" syömisen tähden.

Kuka ne muutokset tekee ja kuka ne ekosysteemit poistaa - ei kukaan, eikä niitä kukaan suunnittele tietoisesti. Ei ole mitään tietoista älyllistä "suunnitelmaa", eikä evoluutio ole teleologinen (eli sillä ei ole jotain tietoista tarkoitusta kehittää esimerkiksi juuri ihminen eikä ihminen ole evoluution viimeinen sana ja lopputulos). Ei ole mitään havaintoa tietoisesta agentista, joka ohjailee maan vaipan ja konvektiovirtauksien toimintaa tai sinkauttaa sopivassa vaiheessa asteroideja iskeytymään maahan (jos sellainen ohjaileva entiteetti on olemassa niin se on piilottanut itsensä täydellisesti).

Kaikki tapahtuu luonnonlakien mukaisesti. Takaisinkytkentä ja systeemien herkkyys muutoksille alkuehdoissa ovat keskeisiä periaatteita asioiden ymmärtämisessä. Ilman matemaattisia yksityiskohtia on idea kiteytetysti, että muutaman yksinkertaisen säännön avulla ja niitä toistamalla tarpeeksi monta kertaa muodostuu kompleksisia rakenteita (myös esim. eläinten turkispeitteessä olevia kuvioita ja erilaisia elimiä).

Virheellisiä uskonnollisia todellisuutta koskevia väitteitä

Näistä luonnontieteellisistä tutkimustuloksista (ja niiden perustana olevista konkreettisista havainnoista) seuraa, että tietyt kristilliset perinteiset olettamukset maailman varhaishistoriasta falsifioituvat eli ne eivät ole todellisuuden kanssa sopusoinnussa.

Tällaisia falsifioituvia, virheellisiä raamatullisperäisiä, monien kreationistien tosiksi väittämiä uskomuksia todellisuudesta ovat (ainakin nämä):

1. alussa on ollut paratiisillinen "viattomuuden" aika ilman kuolemaa, kärsimystä ja katastrofeja
2. elämä on tehty yliluonnollisena luomistekona lyhyessä ajassa (6000 - 10 000 vuotta sitten) eikä elämänmuotojen kehitykseen liittynyt katastrofeja, kuolemaa ja hävitystä
3. ihminen on elänyt samaan aikaan kaikenlaisten eläinlajien kanssa (dinosaurukset, trilobiitit yms.)
3. luojajumala on "muovaillut maasta" ihmiset erityisenä luomistekona ja ihminen on erityisasemassa "luomakunnassa" muiden lajien yläpuolella luonnon valtiaana
4. kuolema, sukupuutot, luonnonmullistukset ja kärsiminen aiheutuu ensimmäisen ihmisen synnistä
5. maa ja elämä ovat nuoria, muutaman tuhannen vuoden ikäisiä
6. makroevoluutiota ei ole, uusia rakenteita ja uusia lajeja ei voi syntyä (koko käsite "makroevoluutio" on oikeastaan aika turha, on vain evoluutiota, joka kumuloituu ilman mitään kasautumista estävää mekanismia).

Jos joku haluaa tehdä metafyysisen ratkaisun ja olettaa, että on kuitenkin olemassa transsendenssi entiteetti, joka ohjailee laattatektoniikkaa, maan vaipan konvektiovirtauksia, ja avaruuden kappaleiden törmäyksiä maahan niin kannattaa muistaa, että se on puhtaasti metafyysinen olettamus, jota on mahdoton todistaa: ei ole mitään havaintoa, merkkejä eikä viitteitä sellaisesta taustalla vaikuttavasta Suunnittelijasta saati suunnitelmasta. Evoluutiolla ei ole havaittu olevan mitään tietoista suunnitelmaa tai päämäärää. Se oletus on vain ja ainoastaan uskoa - uskoa, joka nousee inhimillisistä tarpeista, toiveista ja peloista (perimmältään ihmisaivoista, jotka ovat evoluutiossa kehittyneet sellaisiksi, että niiden on vaikea hyväksyä tarkoituksen puutetta. Ihminen on uskossaan aktiivisten aivojensa uhri, sillä ihmisellä on toisin kuin muilla lajeilla runsaasti aivokapasiteettia, jota ihmisellä on aikaa käyttää elämän tarkoituksen ja metafyysisten kysymyksien pohtimiseen).

Se, että me ihmisetkin olemme maapallolla on edellyttänyt välttämättä kuolemaa ja edeltäneiden elämänmuotojen poispyyhkimistä. Jos elämänmuodot olisivat kuolemattomia ei tällä planeetalla olisi jonkin ajan kuluttua enää tilaa eikä resursseja täydellisen optimaalisesti lisääntyville eliöyksilöille, sillä ne alemmat (so. yksinkertaisemmat) elämänmuodot olisivat käyttäneet loppuun elämän tarvitsemat aineelliset resurssit. Tästäkin näemme, että ei ole voinut olla sellaista aikaa maapallon historiassa, jolloin kuolemaa ei olisi ollut, vaan se on ollut luonnollinen osa elämää alusta alkaen, kuten erilaiset elottomia objekteja kohtaavat tuhot (taivaankappaleiden törmäykset esimerkiksi). Näin ollen ei ole tosiasiapohjaa perinteiselle kristilliselle oletukselle, jonka mukaan kuolema, kärsimys ja mullistukset ovat "Aadamin ja Eevan syntiinlankeemuksen seurausta".

Ei ole mitään salaperäistä "elämänhenkeä" tai "sielua". DNA murskaa ihmisen erikoisaseman

Elämä on informaatiota, ei "henkeä" tai jotain "elämänliekkiä". Geneettinen koodi ei ole mitään tietokoneohjelmien koodia esim. Javan kaltaisella ohjelmointikielellä funktioineen, ehtorakenteineen yms. ominaisuuksineen, vaan se koodi on 64 kolmiemäksistä yhdistelmää, jotka koostuvat nukleiinihapoista. Ei ole mitään mystistä "elämänhenkeä", joka puhalletaan jostain transsendentista todellisuudentasosta "henkeyttämään" eläimet, sienet ja kasvit eläviksi.

Ennen DNA:n löytämistä voitiin vielä jotenkin perustella oletusta, että ihminen on erikoisasemassa luonnossa jonain "luomakunnan kruununa", jolla on "kuolematon sielu". Mutta DNA:n löytämisen jälkeen ihmisen erikoisaseman olettamiselle ei ole tieteellisiä perusteita. DNA liittää ihmiset kiinteästi osaksi muuta biosfääriä, niin eläin- kuin kasvikuntaa. Kaikella tunnetulla elämällä on lähes identtinen perimäjärjestelmä, mikä antaa hyvin perustellun syyn päätellä kaiken elämän saaneen alkunsa yhteisestä lähtökohdasta. Ihminen, vehnä, simpanssi, kirjosieppo, lehtisammakko, laakamato, ameba, punikkitatti...kaikki yhtä ja samaa elämän kudelmaa ja sukupuuta. Toiset lähempänä ja toiset kauempana meistä ihmisistä.

Evoluutio selittää 99% luonnon biologiasta

Kaikki elämä ei kuitenkaan palaudu välttämättä yhteen ainoaan alkukopioitujaan, vaan alkukopioitujia on voinut olla vaikka kuinka monta. DNA:n synty kuten elämän syntyminen (kemiallinen evoluutio, abiogenesis) ovat vieläkin avoimia ja ratkaisemattomia kysymyksiä. Ei ole silti aihetta epäillä, etteikö noissakin asioissa tapahtuisi edistystä. Evoluutio selittää 99% luonnon biologiasta kuten evoluutiobiologi R. Dawkins on sanonut eli vain 1 % on vielä ratkaisematta - ei liene kohtuutonta, olettaa, että se viimeinenkin prosentti tullaan lopulta selvittämään tieteen keinoin. Se, että emme tiedä nyt jotain kertoo vain siitä, että meillä ei ole nyt tietoa ko. asioista. Se tiedon puute tällä hetkellä ei ole todiste, että juuri siinä tiedon aukossa olisi Jumala tai henkiä eikä myöskään todiste Jumalan olemassaolosta.

Eräitä kriittisiä kysymyksiä suunnitelman ja tarkoituksen osalta

Miten Intelligent Designg-aatteen ja teistisen luomisuskon olettamaan "tarkoitukseen" tai "suunnitelmaan" liittyy rationaalisesti se, että suunnaton määrä eliölajeja, itse asiassa enemmistö eläneistä lajeista (permikauden lopussa 95% kaikista lajeista) on kuollut sukupuuttoon? Miksi tuo hirveä elämänmuotojen tuhlaus ja hävitys? Mikä tarkoitus oli jollain suhteellisen lyhyen aikaa eläneellä lajilla? Entä mikä tarkoitus maapallolla ja sen elämänmuodoilla oli ne miljardit vuodet, joina ihmisiä ei edes ollut, jos oletetaan, että kaikki on olemassa ihmistä varten ja ihminen on "kaiken keskus ja päämäärä", se luomakunnan kruunu? Mikä tarkoitus on jossain 10 miljardin vuoden päässä olevalla kvasaarilla, jota emme edes tietäisi olevan olemassa ilman moderneja kaukoputkia, mitä merkitystä kvasaareilla - jotka nykyään lienevät jo sammuneet sitä paitsi - on ihmisille, jos ihminen on luomakunnan valtias ja tarkoitus?

Entä evoluution umpikujat - on ollut paljon epäonnistuneita aloituksia sekä kuolleita kehityshaaroja? Mikä "tarkoitus suunnitelmassa" niillä oli ja miten ne todistavat oletusta Suunnittelijasta, saati Suunnittelijan "älykkyydestä"? Eikö pikemminkin älyn ja tiedon puutteellisuudesta ja käsittämättömästä hapuilusta toimivia ratkaisuja etsiäkseen yritä ja erehdy- periaatteella, kun se oletettu suunnittelija ei selvästikään näytä tietävän mikä toimii ja mikä päätyy umpikujaan, ja suunnittelija joutuu alkamaan alusta sekä hävittämään entiset työnsä maan päältä (laattatektoniikan, ilmastomuutoksien ja asteroiditörmäyksien avulla)? Enemmänkin voisi kysyä - onko ko. väkivaltaisia metodeja työssään käyttävä Suunnittelija luonteeltaan hyvä, oikeudenmukaisen ja rakastava? Teodikea-ongelmaa unohtamatta.

Suunnittelijan olettaminenkaan ei ole ratkaisu, vaan avaa uuden kysymyksen: kuka sitten sen suunnittelijan suunnitteli jos kaikki on tehty suunnittelemalla? Jostain sen suunnittelijankin on pitänyt tulla ja vaihtoehdot ovat a) toinen suunnittelija (ja ketju jatkuu loputtomiin) b) suunnittelija syntyi evoluution tuloksena tai c) se perinteinen Jumala-käsitys. Jos suunnittelija syntyi evoluution kautta niin miksi sitten ei elämä kaiken kaikkiaan ole voinut syntyä evoluution tuloksena? Ja Jumala-oletus meneekin jo avoimesti uskonnolliselle kentälle, mutta sehän on Intelligent Design-liikkeen tarkoituskin.

Entä miten mielekästä on olettaa, että kaikella on jokin sama "tarkoitus": hiivasienellä, arkkibakteereilla, kookospalmulla, neutronitähdellä, hurrikaanilla, merianturalla, fasaanilla ja ihmisellä? Mitä osaa esimerkiksi nuo eliöt ja elottomat objektit näyttelevät jossain kosmisessa suunnitelmassa? Tuskin ne ainakaan ihmisen "pelastusta" edesauttavat millään tavalla. Tarkoituksen olettaminen erilaisille elollisille tai elottomille objekteille (koivu, galaksi, kuussa olevat kivenpalaset, Himalajan vuorijono...) ei perustu muuhun kuin subjektiiviseen inhimilliseen näkökulmaan. Se on sukua maagiselle animistiselle ajattelulle, jossa luonto "sielutetaan", inhimillistetään. Havainnot luonnosta ovat eivät anna tukea oletukselle, että luontoa on "suunniteltu" tai "järjestetty" jonkin suuren kosmisen suunnitelman mukaisesti.

Luonnonlaitkaan eivät ole kenenkään "säätämiä" kuten valtioiden lait, vaan ne ovat tieteen tekemiä kuvauksia tietyistä säännönmukaisuuksista luonnossa, ja havaitut lainalaisuudet eivät ole iankaikkisia, vaan ne ovat muuttuneet ja niiden lakien lukumääräkin on muuttunut sitä mukaa kun tiede on edistynyt. Luonnonlakien määrä on sitä paitsi vähentynyt kun on havaittu yhden ainoan lain selittävän kokonaisen joukon asioita, joita ennen selitettiin usealla luonnonlailla. Luonnon selittämiseksi tarvittavien käsitteiden määräkin on muuttunut tieteen eteenpäin menon johdosta: käsitteitä tarvitaan harvempia ja ne ovat yksinkertaisempia. Voidaan jo puhua "syvästä yksinkertaisuudesta" - elämä ja muut kompleksiset ilmiöt ovat vain "pinnan monimutkaisuutta" jotka kumpuavat syvästä yksinkertaisuudesta kaiken ihmisen näkökulmasta monimutkaiselta näyttävän takana (ks. John Gribbin: Syvä yksinkertaisuus. Kaaos, kompleksisuus ja elämän synty. URSA 2005). Biologia on riippuvainen fysiikasta lähtemättömästi, sillä elolliset oliot rakentuvat elottomasta aineesta ja atomien keskinäinen vuorovaikutus on mukana elämän prosesseissa.

Evoluutioteorialle ei tuollaisia selitysongelmia tule eivätkä sukupuutot ja umpikujat ole ylipäätään ongelma ja luonnollisesti mitäänteodikea-ongelmaakaan ei ole (jos Jumala on hyvä ja rakastava ja vieläpä kaikkivoipa niin miksi maailmassa on pahuutta ja kärsimystä). Toisin sanoen ylimääräisten muuttujien ja oletuksien tarve minimoituu (occamin partaveitsen mukaisesti). Evoluutio on luonteva ja toimivaksi tieteellisesti todettu selitys (99%:sti tähän mennessä) sille, mitä on luonnossa havaittu. Maapallolla on ollut suotuisat olosuhteet elämälle (myrskyisten vaiheiden tuloksena) ja elämä on sopeutunut olosuhteisiin, jotka ovat maapallolla kulloinkin vallinneet: ne elämänmuodot, jotka ovat sopeutuneet ovat selvinneet elossa ja sopeutumattomat ovat kuolleet sukupuuttoon. Uudet ekologiset lokerot ovat kansoittuneet niihin sopeutuneilla eliölajeilla. Kysymyksessä ei ole mikään "vahvimman selviytyminen", kuten monesti virheellisesti luullaan, vaan parhaiten sopeutuvan selviytyminen.

"Älykäs suunnittelu"- oletuksen perusargumenttien tieteellinen kumoaminen

Keskeinen argumentti älykkään suunnittelun tueksi on biokemisti Behen keksimä "palautumattomasti monimutkainen rakenne", jonka mukaan on olemassa rakenteita - tunnetuin esimerkki bakteerien siimahäntä, siimamoottori - , jotka ovat suunniteltu toimiviksi kokonaisuuksiksi, jotka eivät voisi toimia jos yksikin osa rakenteesta puuttuisi. Kyseessä olisi kerralla valmiiksi suunnittelut rakenteet, jotka eivät olisi voineet kehittyä vähitellen eikä niillä voisi olla mitään toiminnallisuutta vaillinaisina. Tämä oletus ei ole tieteellisesti pätevä. Kuten professori Kenneth Miller on osoittanut tutkimustietoon viitaten, voi bakteerien siimamoottorista puuttua 80% sen osista ja silti bakteerilla on toimiva rakenne - ruisku. Kyseinen ruisku, eli "pumppu" on eräiden proteiinien erittämisen patogeeniselle bakteerille salliva eritysjärjestelmä, joka on bakteerin uintisiimaa yksinkertaisempi, mutta rakenteeltaan samanlainen kuin uintisiima. Toisin sanoen yksinkertaisemmista rakenteista voi kehittyä vähitellen monimutkaisempia ja monimutkaisempaa rakennetta edeltävä, vähemmän osia sisältävä rakenne on toimiva elin.

Babtistien teologisen oppilaitoksen matemaatikko Demski puolestaan käyttää väärin ja harhauttavasti todennäköisyyttä. Hänen perusvirheensä - joka tekee pätemättömiksi hänen johtopäätöksensä - on käyttää nykytilannetta (nykyistä biosfääriä) todennäköisyyslaskelmissaan: Demski ottaa nykytilanteen lähtökohdaksi ja koettaa laskuillaan osoittaa, että nykyiseen tilanteeseen eliökunnassa ei voi päästä sattumalta mitenkään, vaan se olisi käytännössä mahdotonta. Kyseessä on täysin sama virhe kuin korttipakka-esimerkisssä, jota professori K. Miller on käyttänyt havainnollistamaan Demskin tekemää tahallista virhettä. Jaetaan korttipakka pelaajille ja katsotaan millaisen käden (korttien yhdistelmän) kukin pelaaja sai. Sitten alettaisiin laskea tästä nykytilanteesta käsin taaksepäin ja laskettaisiin mikä todennäköisyys olisi saada juuri tuollainen, äsken saatu käsi eli korttien yhdistelmä. Päädyttäisiin siihen, että vaikka pelaajat pelaisivat elinikänsä eivät he ikinä saisi sellaista kättä, joten sellaisen käden saaminen olisi mahdotonta. Tämä on todennäköisyyslaskennan vääristelyä ja tällaista taaksepäin päättelyä Demski käyttää uskonnollispohjaisessa evoluution kritiikissään todistellakseen "älykkään suunnittelijan" tarpeellisuutta. Mutta kyse on vain jokseenkin huonosti harkistusta käsitteiden sekoittamisesta tarkoitushakuisesti.

Lähteet:
Prisma, evoluutio vai Jumala (YLE1 04.09.2006)
Maa, ihmeiden planeetta -sarja. Prisma, YLE 1. Kevät 2006
TIEDE 9/2007 "Kohti uutta Pangaiaa"
Lisää luettavaa ihmisen ja muiden kädellisten evoluutiosta (tämän sivuston ulkopuolelta)
Kädellisten (Primates) evoluutiosta tietoa
Ihmisen lajinkehityksestä lisätietoa

Lisätietoa älykäs suunnittelu, evoluutio, luonnonvalinta ja elämän synty-kysymyksistä
1. osa: Luonnonvalinta, sattuma, evoluutio ja älykäs suunnittelu : 2. osa: Palautumaton monimutkaisuus luonnossa - uhka evoluutioteorialle? Onko bakteerimoottori falsifioinut evoluutioteorian ja todistanut suunnittelun? : 3. osa: Antrooppinen periaate ja elämän synty. Rationaalinen vaihtoehto suunnittelu-oletukselle

Ylös

Hakupalvelu

Tilastot

Lisätty:28.10.2007 21:13
Viimeksi päivitetty: -
Arvosana: 4.00
Arvostelukertoja: 2
Tähdet:4.00

Artikkeli luettu 1285 kertaa.
Artikkeleita luettu yht. 12216 kertaa.
Luetuin artikkeli:
Suunnittelu, sattuma vai luonnonvalinta
Vähiten luettu artikkeli:
ID-kreationistit ja makroevoluutio

Artikkelityökalut

	Lähetä artikkeli
	Tulostinystävällinen versio
	Kommentin lisäys

Arvostelu ja keskustelut

Aloita keskustelu artikkelista

Julkaisukeskus: uskontokritiikki, kulttuurihistoria, tieteen kehitys

Julkaisujen latausalue: Vapaasti ladattavia tutkielmia PDF-tiedostoina.

Kristinuskon ja Raamatun kritiikki: laaja perustietopaketti etenkin kristinuskon ja Raamatun ja yleisemminkin judeo-kristillis-islamilaisen jumalauskon rationaalista, loogista ja monitieteellistä analyysiä. Erityisen hyödyllinen kaikille, joita askarruttavat kristittyjen tyypilliset väitteet ja heidän uskoaan ja Raamatun arvovaltaa puolustavien todisteiden pätevyys sekä Raamatun luotettavuus ja väitetty "erehtymättömyys" (988 kb, päivitetty 9.3.2009).

Raamattu, juutalaisuus ja kristinusko osana Välimeren alueen kulttuurivirtauksia omina versioinaan ja niiden liittyminen faraonisen Egyptin, Mesopotamian, Persian ja hellenistisyyden kulttuuriseen jatkumoon muinaisten perinneketjujen osina. Myös länsimaisen kulttuurin monien elementtien juuret Lähi-idän vanhoissa korkeakulttuureissa esitellään. Uskontomme ja kulttuurimme ovat osa yhtä ja samaa muinaista itämaista Välimeren alueen henkisten virtauksien vuorovaikutusta. Raamatun ja monoteististen kirjauskontojen saamia vaikutteita ympäristönsä korkeakulttuureilta perustuen moderneihin assyriologian, egyptologian ja kulttuurihistorian tutkimustuloksiin (621 kb, päivitetty 17.12.2007).

Jeesuksen ylösnousemus & evankeliumien luotettavuus. Lisäksi ihmeet ja uskonnollinen maailmankuva. Jeesuksen ylösnousemuksen väitettyjen historiallisten todisteiden ja evankeliumien luotettavuuden käsittely. Jumalaa koskevat väitteet, erilaiset teoriat Jeesuksesta sekä evankeliumien historiallinen luotettavuus monitieteellisessä analyysissä. Keinoja testata vastakkaisia Jeesusta koskevia teorioita noista teorioista johdonmukaisesti seuraavien ennusteiden ja havaintojen avulla. Kristillisen ylösnousemusta ja evankeliumien totuudellisuutta puolustavan apologian epäuskottavuuden ja loogisten virheiden osoittaminen. Keinoja osoittaa vääräksi sekä kristinusko että ei-teistiset kuten ateistiset teoriat Jeesuksesta ja hänen kohtalostaan (758 kb, päivitetty 10.4.2009).

Sumerien kulttuuri ja mytologinen maailmankuva: sumerien henkinen perintö, kosmologia ja kertomusmotiivit Raamatussa. Vedenpaisumuksen ja Noon arkin mahdottomuus (191 kb, julkaistu 12.11.2006).

Tieteen ja filosofian suhteista uskontoihin. Uskontojen vaikutus tieteeseen: Tieteen ja filosofian kehitys erilaisten uskontojen hallitsemissa kulttuureissa. Onko tiede todella syntynyt antiikin Kreikassa? Onko kristinusko ollut välttämätön edellytys tieteen syntymiselle ja kehitykselle? Tieteen, filosofian ja uskontojen monimuotoiset suhteet. Millaisia esikristillisiä edeltäjiä ja tienraivaajia oli kristinuskon teologian ja uskonnonfilosofian synnylle ja kristinuskon Rooman valloitukselle? Laaja tieteen ja filosofian historiaa sekä uskontojen roolia tieteen syntymisessä, edistymisessä ja taantumisessa eri kulttuureissa käsittelevä tutkielma ajoittuen muinaisesta Lähi-idästä keskiajan läpi uuden ajan alkuun. Oliko kristinuskolla mitään myönteistä annettavaa tieteen kehitykselle ja jos oli niin mitä? (347 kb, päivitetty 12.1.2008).

Uuden testamentin alkuteksti. Tekstikritiikki kumoaa opin Raamatun erehtymättömyydestä Miten kirjurien tekemät virheet ja muutokset muovailivat Raamatun kirjoituksia? Ketkä muuntelivat Raamatun tekstejä ja miksi? Tekstikriittinen tutkielma Uuden testamentin alkutekstistä ja tekstikritiikin menetelmistä. Fundamentalistisen raamattunäkemyksen perusteellinen haaksirikko esitetään monien konkreettisten tekstiesimerkkien avulla (284 kb, julkaistu 23.1.2009).

Ateismin määrittelyn kritiikki: ateismin määrittelemisestä ennen ja nyt sekä ateismin historiallisesta käytöstä Tutkimuskohde on useimpien modernien ateistien käytäntö määritellä ateismi "pelkäksi uskon puutteeksi/poissaoloksi", sekä korostaa ateismin "tyhjyyttä" (jopa väittää, ettei ateismi väitä mitään). Mitä ongelmallisuuksia niin kielitieteen kuin filosofian kannalta sekä useiden ateistien tosiasiallisen toiminnan kannalta on ateismin vallitsevassa määritelmässä? Käsittelen ateismi- ja ateisti-sanojen etymologiaa sekä kielitieteellistä merkitystä samoin kuin sanojen historiallista käyttöä filosofiassa antiikin ajasta nykyaikaan useiden esimerkkien kautta. Milloin ja miksi ateismin sisältö vaihdettiin epäuskosta Jumalaa kohtaan ja jumalien olemassaolon kieltämisestä "pelkäksi uskon poissaoloksi"? Onko ateismi irrallinen saareke, joka ei vaikuta mihinkään eikä selitä mitään tekoja - vai vaikuttaako sittenkin? (477 kb, julkaistu 17.12.2008).

Artikkelit uutuusjärjestyksessä
Artikkelit suosituimmuusjärjestyksessä
Artikkelit aakkosjärjestyksessä

"Sen joka haluaa olla kristitty, tulee repiä silmät järjeltään...Järki tulee tuhota kaikista kristityistä."
- Martin Luther